Vielä olen Suomessa, vaikka montaa päivää ei olekaan enää jäljellä. Vielä ei jännitä kauheasti, olo on pikemminkin epätodellinen. En pysty kuvittelemaan, että ensi viikolla olen Tokiossa, kurssit alkavat jne. On ollut niin paljon kaikkea muuta viime viikkoina, mitä on pitänyt hermoilla, kuten syvärit, kypsäri (jonka kävin jo tekemässä) ja etenkin 11.3. maanjäristys ja sen aiheuttama "ydinuhka".
Tuntuu, että paljon on vielä tekemättä. Pitäisi vielä palauttaa syvärien hyväksymislomake yliopistolle, tehdä "online placement test" (joka mittaa japanin kielen tasoani, uh), värjätä hiukset, pakata loppuun, hakea tilaamani jenit pankista ja lisäksi ostaa paluulippu, jota ilman maahan ei kai pääse. Harmi, että tsunamin jälkeen lentolippujen hinnat ovat nousseet. Tosin, kun tänään katsoin, niin nyt hinta on tullut hieman alas, 5 e, hurraa... ja siis kuukautta aiemmin hinta oli 95 euroa alhaisempi. Jos olisin tiennyt menolipun ostamishetkellä, että Kilroyn opiskelijaliput on "joustolippuja" ja niiden päivämääriä voi muutta suht edullisesti, olisin voinut ostaa meno-paluun ja sitten vaihtaa sen paluun myöhemmin oikeaan päivään. Ja siten säästänyt melkein 200 e...
Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin jo Japanissa. Ja olisin nähnyt kirsikankukat, huoh. Mutta jääpähän jotain vielä seuraavillekin reissuille ;) Olen saanut pakkaamisen ekan vaiheen melkein päätökseen. Huomenna punnitsen tavarat ja sitten alkaa todennäköisesti karsinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti