いただきます

Kuten otsikko jo japanintaitoisille kertoo, tämän päivän aiheena on ruoka. Kun ruoka on asetettu lautaselle, juuri ennen syömisen aloittamista kuuluu sanoa: "Itadakimasu!" Yleensä lausutaan näin: itadakimaaaas ;) Se tarkoittaa hyvää ruokahalua, mutta koska sanatarkka käännös on "ottaa nöyrästi vastaan", sitä ei siis sanota muille omatekemästä ruoasta vaan pikemminkin muut sanovat sen ruoan tarjoajalle.

Japani on täynnä hyvää ruokaa, japanilainen ruoka on paljon muutakin kuin pelkkää sushia tai raakaa kalaa. En aio kirjoittaa koko aiheesta, se olisi liian laaja, mutta kirjoitan joistain lempiruoistani. Nykypäivän japanilainen ruoka (myös kotiruoka) on ottanut paljon vaikutteita muiden maiden keittiöistä.

Tokio on täynnä eri maiden ravintoloita. Usein sanotaan, että Tokiosta saa maailman parasta ruokaa ja jopa etnisten ravintoloiden ruoat maistuvat paremmilta kuin kotimaassaan. Viimeisin ei taida pitää paikkaansa ainakaan aivan kaikkien ruokien kanssa. Fakta kuitenkin on, että Tokion ravintoloilla on enemmän Michelin-tähtiä kuin Lontoolla, Pariisilla ja New Yorkilla yhteensä!!! En ole kylläkään syönyt yhdessäkään Michelin-tähden saaneessa ravintolassa, mutta myös halvoista ravintoloista saa todella herkullista ruokaa. Nyt taisin eksyä hieman aiheesta, tarkoitus oli puhua ruoasta, ei ravintoloista. Uusi yritys.

Japanilaiset ovat tehneet omat versionsa intialaisesta currysta, kiinalaisista dumplingeista (täällä ne ovat gyoza-kääröjä), italialaisesta pastasta ja pizzasta jne. En ole maistanut japanilaista currya, mutta monet sanovat, että on todella erilaista alkuperäiseen nähden. Ulkonäöltään japanilainen curry muistuttaa suomalaista tummaa jauhelihakastiketta... Japanilaiset eivät yleensä tykkää tulisista mauista, joten kiinalainen, thaimaalainen ja intialainen ruoka, jota täältä yleensä saa ei ole kovin tulista, ellei paikka ole autenttinen. Kannattaa ainakin mainita, että tykkää tulisesta ruoasta, jos haluaa autenttisemman ruokailukokemuksen.

Sitten muutamiin lempiruokiini:
-Onigiri: riisipallo tai -kolmio, jonka sisällä on täyte: kalaa, lihaa, kasviksia, mätiä... Lempitäytteeni on tsuna-mayo eli tonnikalamajoneesi :D Riisin päällä on usein merileväarkki, jolloin se on helppo syödä käsin. Onigirit ovat täytettyjen voileipien vastine: niitä myydään niin pienissä kuin suurissakin kaupoissa ja mikäli nälkä yllättää kaupungilla, onigiri on täydellinen välipala.

Onigirejä kaupan hyllyllä.

Paketista avattuja onigirejä.

Söpöjä onigirejä.

-Okonomiyaki: parhain termi kuvaamaan tätä ruokaa on ehkä kaali-pannukakku. Näitä voi tehdä itsekin kotona (kaupoissa myydään valmiita jauhosekoituksia), mutta hauskinta touhu on oikeissa okonomiyaki-ravintoloissa, joissa pöydän keskellä on paistolevy, jonka päällä asiakkaat paistavat itse okonomiyakinsa. Okonomiyaki tulee sanoista: okonomi= kuten haluat ja yaki=paistettu. Perus-okonomiyaki koostuu silputusta kaalista, sipulista sekä okonomiyaki-jauhoista, kananmunasta ja vedestä tehdystä taikinasta. Okonomiyakiin voi valita täytteeksi vaikka mitä: mereneläviä, pekonia, mochia (=riisikakkua, ei kuitenkaan sellaista mitä Suomessa myydään riisikakun nimellä, vaan kiinteäksi vaivattua riisiä),... Ainekset tuodaan pöytään kulhossa ja sitten asiakas sekoittaa ne keskenään, laittaa parilalle öljyä ja kaataa taikinan paistumaan. Kun paistos on kypsä, päälle suditaan okonomiyaki-kastiketta (NIIN hyvää :D), pursotetaan ohuita majoneesinauhoja ja sitten viimeistellään bonito-kalalastuilla (katsuobushi) ja kuivatulla merilevähiutaleilla. Tässä linkki aiemmin löytämään okonomiyaki-reseptiin, jonka voi toteuttaa Suomessakin :) Okonomiyakikastikkeen makua voi yrittää imitoida keittämällä Worcestershirekastikkeesta paksumpaa esim. Maizenan avulla. Kannattaa kuitenkin lisätä hieman vettä Worcestershire-kastikkeen joukkoon. En valitettavasti voi antaa mitään tarkkoja mittoja, koska kun tein tuon korvikekastikkeen, en ottanut ylös käyttämiäni määriä. Tietty voi yrittää metsästää japanilaisia ruokia myyvistä kaupoista tuota kastiketta ja kalalastuja :)

Valmis okonomiyaki

-Gyozat. Täytyy heti alkuun todeta, että ikäväkseni Japanista ei saa porsaanlihattomia gyozia :( vaikka Tammelan puistokadun nuudeliravintolasta saakin rapu- ja kasvisgyozia :) Gyozat ovat porsaanlihatäytteisiä nyyttejä. Kuorena toimii erittäin ohut taikina, joka on vähän kuin pastaa (ei kuitenkaan samanlaista). Nyytti rypytetään puolikuun muotoon, sitten se paistetaan & höyrytetään niin että se on yhtä aikaa pehmeä ja rapea :) Onneksi täältä kuitenkin saa rapunyyttejä (pallonmuotoisia), muta ne eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä kuin gyozat, koska niistä ei saa rapeita :( Gyozia saa ravintoloista ja katukeittiöistä, mutta myös kypsentämättöminä kaupoista. Paketillinen (12 kpl) maksaa yleensä noin 90 jeniä (eli 80 c) :) Ne pitää sitten vain paistaa paistinpannulla ja laittaa hetkeksi kannen alle höyrystymään. Puolivalmisteista parhaimpia :)

Gyozia

Sekihan eli punainen riisi

 Viimeisenä mainitsen vielä Sekihan-ruoan, joka on juhlissa tai seremonioissa yleinen ruokalaji punaisen värinsä vuoksi. Se on tahmeasta riisistä ja azuki-pavuista tehty punainen riisi. Olen lähes tulkoon riippuvainen ko. ruokalajista :) Maku on suolainen, muuten aika mieto, mutta jotenkin riisin yhtäaikainen tahmaisuus ja "al dente"-koostumus vaan iskee :D Tätä saa lounaspakettina (bentô) useiden muiden ruokien tavoin kaupoista.

Mitkään näistä kuvista eivät ole ottamiani (paitsi sekihan) vaan satunnaisia netistä löytyneitä. Okonomiyakin valmistuksesta olen kylläkin ottanut kuvia (kuvat 33-35) ja muistakin Japanin ruoista, niitä voi katsella täältä.

Tokion kesämuotia

Viimein alkoi loma, ja tarpeeseen se tulikin. Vielä pitää kirjoittaa 200 merkkiä lisää yhteen raporttiin (sen pitää olla 1500-merkkinen, huoh, mutta siis nyt jo kasassa 1300 :) ja 1-sivuinen enkun essee (se nyt ei ole juttu eikä mikään). Odotin niin kauan lomaa ja ajattelin, että silloin ehtii tehdä vaikka mitä, mutta ei tässä kuumuudessa kyllä huvittais hirveesti mikään. Tosin asuntolassa kuumuus tuntuu melkein ikävimmiltä, kun taas pyöräillessä saa edes vähän tuulta, kaupoista puhumattakaan (ilmastoinnin muodossa).

Kaikkialla aina hehkutetaan Tokion muotia,kuinka omaperäistä yms. se on, mutta mielestäni totuus on, että kaikki tokiolaiset pukeutuvat samalla tavalla (ei tietenkään kaikki, mutta stereotyyppejä on muutama, ja kaikki pukeutuvat sitten sen mukaan). On salariimaneja (salary men) puvuissaan (kesäkuumallakin). Tosin puvuntakit ovat jo tainneet tähän mennessä lentää hiiteen, mutta vielä heinäkuun alussa niitä näkyi, huh. Sarariimanien naispuoliset vastineet carrier womanit ja ofisu ladyt kulkevat housupuvuissa tai jakkupuvuissa ja korkeissa koroissa. Sitten on koululaiset uniformuissaan, etenkin alakoululaiset on söpöjä lakeissaan :) Nuoret muodikkaat tokiottaret pukeutuvat useimmin erittäin lyhythelmaisiin hameisiin tai shortseihin ja etenkin kesäisin alle laitetaan legginsit (mustat!). Ajatuskin tekokuiduista saa jo hien valumaan... Ja tietenkin korkeat korot, joilla ei yleensä kylläkään osata kävellä. Useimmiten kulku muistuttaa jotain ankan ja pikkulapsen vaapuntaa. On nimittäin söpöä kulkea pihtipolvisesti jalkaterät sisäänpäin kääntyneenä. Tokion nuorten naisten muoti muistuttaa jotain viktoriaanisten pitsien, 60-luvun hippimekkojen ja isoäitimäisten pitsipaitojen ja leninkien fuusiota. Skandinaavinen less is more ei todellakaan päde täällä vaan mitä enemmän pitsiä, sifonkia, rusetteja ja kaikkea ylisöpöä, sitä parempi. Tämän hetken muotivillityksenä on hervottoman isot (usein linssittömät) mustasankaiset silmälasit. Muodikkaan tokiottaren "uniformuun" kuuluu lisäksi usein vaalean ruskeaksi värjätyt ja kiharretut hiukset, siniset piilolinssit, jotka saa iiriksen näyttämään suurelta ja todella tuuheat ja pitkät tekoripset.

Oma lukunsa ovat kotiäidit pyörien selissä: Päässä on usein "visiirimäinen" lippa, jonka musta muovinen visiiri peittää kasvot, käsiin on vedetty pitkävartiset hansikkaat (yleensä mustat) ja pyörän sankoihin on saatettu kiinnittää sellaiset taskut, joiden sisälle kädet siis laitetaan. Joko kädessä tai sitten pyöränsankaan kiinnitetyssä telineessä on (yleensä musta) päivänvarjo. Vaatteina on yleensä pitkät housut (mustat suorat tai farkut) ja peittävä paita,pahimmassa tapauksessa takki. Tämän kaiken varustuksen (kuten myös aiemmin mainitsemieni legginsien) tarkoituksena on suojata ihoa auringolta. Ja vaatetus on siis todellakin tällaista myös 35 asteisina päivinä. Lisäksi kemikaliot ovat täynnä auringolta suojaavia rasvoja, päivävoiteita, meikkivoiteita, puutereita ja sitten pisteenä i:in päällä vielä valkaisevat voiteet. Japanin valkaisevat voiteet ovat siis vastine länsimaiden itseruskettaville. Kuitenkaan kukaan ei käytä aurinkolaseja, joten tarkoitus auringolta suojautumiseen ei siis ole terveys vaan kauneus.

Vaikka hameet ovat todella lyhythelmaisia, paidat sen sijaan peittävät yläkropan melko täydellisesti. Nyt kun on kuumaa,on alkanut näkyä hieman lyhythihaisia t-paitoja, mutta edelleenkin harvassa ovat hihattomat paidat, narutopeista puhumattakaan. Olen siis outo ilmestys kesämekoissani, jotka yleensä ovat melko avonaisia yläosistaan verrattuna japanilaisten vaatteisiin. En tykkää huomiosta jota saan, mutta on vain liian kuuma pukeutua t-paitaan (koska se olisi saman tien hiessä). Jotkut miehet ovat täällä todella ällöttäviä, keski-ikäiset lähinnä.

Tällä hetkellä Japanin eteläpuolella puhaltaa Ma-On-niminen taifuuni  ja se on tulossa koko ajan kohti Japanin rannikkoa. Ennusteiden mukaan se saavuttaa Tokion etelänpuoleiset saaret joskus ensi viikolla. Odottelen nyt sen laantumista, sillä tarkoituksena on matkustaa miltei subtrooppisille, vulkaanisille saarille, jotka sijaitsevat 6 tunnin laivamatkan päässä. Saaret ovat osa Tokion hallintoaluetta, vaikka kaukaisimmat ovatkin satojen kilometrien päässä Tokiosta. Kaikki saaret ovat merestä nousseita tulivuoria, joista osa on yhä toiminnassa. Viimeisin niistä purkautui vuonna 2000 ja asukkaat piti evakuoida saarelta 5 vuodeksi. Tulivuoresta purkautuu edelleen jotain kaasuja. Kyseiselle saarelle en ole kyllä menossa, mutta tarkoituksena on kiivetä yhden sammuneen vuoren huipulle. Lisäksi muutamalla saarella on todella ihania rantoja valkoisine hiekkoineen ja Tyynenmeren aaltoineen. Ja mikä parhainta, saarilla on myös kuumia lähteitä aivan Tyynenmeren rannalla, eikä kylpeminen maksa mitään. Muutamilla saarilla on myös ilmaisia retkeilyalueita, joista useimmilla on suihkut ja keittoalueet. Kävinkin jo ostamassa teltan :) Aikomuksena on viipyä siellä noin viikko nauttien merestä ja auringosta, jos vain jaksan. Juuri muuta ajanvietettä siellä ei olekaan... Tosin vain muisto Tokion tukahduttavasta kuumuudesta varmaan huokuttaa viipymään siellä pidempään. Ainakin kuvittelisin merellä tuulevan jonkin verran., jolloin kuumuudesta tulee hieman siedettävämpää :) Saarista löytyy tietoa esim. Wikipediasta. Aion ensin matkustaa Ooshimalle, sitten Niijimalle ja viimeiseksi Shikinejimalle.

Nämä kuvat on otettu Sendagayassa ja itse asiassa jonkun koulun edustalla. Siellä oli ilmeisesti joku tapahtuma, koska paikalla pyöri hirveästi perheitä (japanilais-länsimaisia pariskuntia oli paljon) ja vaatetuskin oli sitten hieman erilaisempaa kuin Tokiossa yleensä. Yritin kuitenkin bongata edustavia kuvia :)

Olen nähnyt näitäkin lyhyempiä helmoja...

Huh huh hellettä. 35 astetta varjossa, heat indeksin on täytynyt olla lähellä 45 astetta auringossa...

Edustalla on melko tyypillinen nuorehko tokiolaisnainen, taustalla taas tyypillisiä keski-ikäisiä tokiottaria.

Gokiburi

Lupasin viime viikolla laittaa tänne kuvia asuntolasta. Pari päivää sitten täällä oli floor meeting (eli siivoustalkoot), joten nyt täällä on sen verran siistiä, että voi ottaa jotain kuvia ;) Päivää ennen talkoita talojen välinen "viidakko" kaadettiin. Se oli täynnä heiniä ja ties mitä liaaneja. Ikkunani oli auki silloin ja ihmettelin, kuinka kamala haju siitä syntyi. Ei mikään normaali ruohonleikkuun tuoksu vaan jokin todella paha. Jos sitä jotenkin pitäisi kuvailla, ehkä lähin mitä mieleen tulee, on homeisten ja mätänevien vihannesten haju. Ja illalla uudelleen se valtasi huoneeni. Istuin rauhassa koneen ääressä ja sitten yhtäkkiä näen verhoa pitkin kiipeävän 5 cm pitkän torakan. Käääk!!! No okei, ehkä se ei ollut ihan niin iso, mutta ainakin 4-senttinen. Vetäydyin siitä niin kauaksi kuin mahdollista, vedin vaatteet päälleni aikomuksenani karata huoneesta, mutta sitten tajusin, etten todellakaan voi nukkua samassa huoneessa torakan kanssa. Siinä vaiheessa otus oli hävinnyt jonnekin. Otin kupin käteeni ja etsin torakkaa verhoista. Ei jälkeäkään, kunnes huomasin sen lymyilevän tuulikellossa. Se katseli suoraan kohti viuhutellen tuntosarviaan. Yritin pyydystää sen kuppiin, mutta mitä vielä: se lentää ikkunaan ja siitä kiipeää verhon taakse. En todellakaan tiennyt torakoiden osaavan lentää! Uusi pyydystysyritys ja otus karkaa jälleen. Mielettömän nopea otus! Tässä vaiheessa se vetäytyi katon rajaan nurkkaan. Pyydystäminen osoittautui liian hankalaksi, joten siirryin sitten suunnitelmaan B: tuhoaminen. Vaihdoin kupin lähimpään esineeseen: japanin kirjaan. Otukseen osuminen vaati kolme yritystä, se loikki edestakaisin iskujeni alta. Viimein osuin siihen ja se putosi lattialle suht hengettömänä ja pari jalkaa kevyempänä. Kalastin sen pahvin ja kupin avulla lattialta. Äkkiä vain ikkunasta ulos. Yh.

Sen jälkeen lopun iltaa vietin tiedonkeruun parissa. Otus oli todennäköisesti Oriental Cockroach, koska a) se osasi lentää b) se näytti siltä c) hakeutuu rakennuksiin sisälle yleensä jonkin häiriötekijän yhteydessä, kuten vuodenajan muutos, RUOHONLEIKKUU... d) haisee todella pahalta. Tässä vaiheessa yhdistin siis hajun otukseen. Aamuinen haju on saattanut tulla ulkoa käsin, mutta missäköhän vaiheessa otus oli tullut huoneeseeni? Nyt en enää uskalla pitää ikkunaa enkä ovea auki. Sinetöin myös lavuaarin ja sen alakaapin varmuuden vuoksi, jos otus tuli jostain putkivetojen raosta. Täytyy vielä jossain vaiheessa käydä ostamassa Gokiburi-setto (eli setti, jossa on torakka-ansoja ja spray, jota voi käyttää ennaltaehkäisyyn, ettei otukset tule sisään). En todellakaan halua enää yhtään torakkaa huoneeseeni. Yleensä ne viihtyy keittiössä ja kaikki onkin ihmetelleet, miten se mun huoneeseen tuli. Osasyynä voi kyllä pitää huoneeni yläpuolella sijaitsevaa keittiötä...  Sen lisäksi, että sieltä leijuu aina halvan kiinalaisen  takeoutin kaltainen haju, saan siis torakoita huoneeseeni. Olin kylläkin huomattavasti motivoituneempi siivoustalkoissa...

Kuvia asuntolasta

Ja sitten vielä muutama kuva huoneestani.

Kirsikat peittää tahroja seinissä.

Kuva ajalta ennen torakkaa (ovi on raollaan).

Hikinen heinäkuu...

On ollut viime aikoina suht paljon hommaa, etten oo jaksanut tänne kirjoitella. Nytkään aloitteentekijä en ollut  minä vaan ystävä, joka halusi kuulla dormistani. Postaan osan viestistä tähän, niin säästyn uudelleen kirjoittamisen vaivalta. Täällä on ollut viime aikoina niin kuuma, ettei juuri mitään tarvi tehdä, niin on jo yltä päältä hiessä. Ja tämä on kai vasta alkua... Sadekausi alkaa olla lopuillaan ja heinäkuussa alkaa siis kesä. Parina viime viikkona on ollut kolmen päivän putkia, jolloin lämpötila on pysytellyt 28 yläpuolella öin päivin. Muutamana päivänä lämpötila kohosi peräti 35 asteeseen ja säätiedotteen mukaan "feels like 38 degrees". Ja koska Tokiossa pitää säästää sähköä, ilmastointia ei tulisi käyttää... Huoneeseen ei oikein saa kunnon ristivetoa muuten kuin avaamalla oven käytävään ja oman ikkunan tietty. Tosin silloin hyttyset tunkee sisään. Joten ikkunan edessä on pidettävä metallista hyttysverkkokarmia, jolloin oikeastaan mitään ristivetoa ei synny. Huoneen ovi on itsestään sulkeutuvaa tyyppiä, joten oven väliin täytyy laittaa jotain sopivan pientä, jottei kaikki ohikulkijat näe sisään, kun hikoilen täällä vähissä vaatteissa. Kenkä on aika hyvä siihen tarkoitukseen. 

Mutta sitten siis varsinaiseen aiheeseen, eli "rakkaaseen" asuntolaan:

Dormissa on yhteensä jotakuinkin 400 asuntoa neljässä erillisessä siivessä, joista kolme on U:n muotoisia, niin että keskelle jää ruma katettu ... tila. (tai ehkä paremminkin siivet ovat J:n muotoisia, koska vain toinen pää on kiinni yhdyskäytävissä.) Näissä kolmessa on 4 kerrosta. Asun näistä kolmesta keskimmäisessä eli B-siivessä 2.kerroksessa, J:n alkupäässä, joten kaikki kulkevat käytännössä mun asunnon ohi (ärsyttävine klompsottavine kenkineen). Huoneeni koordinaatit ovat +35° 45' 3.06", +139° 41' 55.87 , google.mapsin mukaan. Kiinnostuneet voivat katsoa kartasta tarkemmin rakennuksen muotoa, koska se on hieman outo...

B2:ssa asuville on yhteinen keittiö (likainen, koska noin 20 henkilöä käyttää sitä, eikä japanilaiset oo kovin siistejä...), kaksi suihkua, pyykkihuone ja kuivatusparveke. Lisäksi alakerrassa on iso suihkuosasto, ainakin 20 erillistä suihkua. Jokainen suihku on oma tilansa: ensin pieni pukeutumistila ja sitten ammeellinen suihkutila. Yhteistä suihkutilaa voi siis teoreettisesti käyttää 400 henkeä, mutta luulisin, että monet käyttää käytävänsä omaa suihkua, itseni mukaan lukien. Pukuhuoneessa on nimittäin hikistä pukeutua. Käytäväsuihkusta voi sen sijaan hipsiä pyyhe yllään omaan huoneeseen, jos kehtaa. Tällä viikolla kävikin pieni moka, kun kuumuudesta johtuen yöunet jäi vähiin ja aamulla hikisenä suihkuun kiirehtiessä unohdin ottaa huoneeni avaimen mukaan ja tajusin sen vasta suihkun jälkeen. Eipä sitten muuta kuin pyyhe yllä hakeen vartijalta vara-avain...

Vessa on siitä mukava, että se on mun omassa huoneessa, joten se on juuri niin siisti kuin haluan (jos vain jaksan siivota). Lisäksi huoneissa on oma jääkaappi, joten onneksi likaista keittiötä tarvitsee käyttää vain ruoanvalmistukseen/lämmitykseen yms. Ostin käytetyn vedenkeittimen (tosin se on enemmän kuin tav. vedenkeitin, en oo juuri nähnyt sellaisia suomalaistyyppisiä täällä juurikaan, siinä voi valita haluaako 98, 90 vai 70 asteista vettä ja nappia painamalla kuuma vesi tulee ulos sieltä (suomeni on mennyt huonoksi, en osaa ilmaista sitä paremmin). Vähän kuin sellainen iso termos, mutta sähkökäyttöinen nappi, joten ei tarvi pumpata mitenkään. Sain riisinkeittimen ilmaiseksi, joten voin tehdä aika paljon ruokia myös huoneessani ainakin aamukahvin ja -puuron. Tosin nyt on kyllä niin kuuma, ettei mitenkään voi juoda kuumaa kahvia, kuumasta puurosta puhumattakaan. Ostinkin sadan jenin kaupasta litran kahvipulloja, joissa on siis valmista kahvia (saa makeutettuna ja makeuttamattomana (sanahirviö)). Sitä voi sitten viileänä sekoittaa maitoon ja jäihin, nam :) Ilman maitoa kylmä kahvi ei kyllä mene alas, vaikka muuten suosinkin mustana :)

Täällä asuu suurimmaksi osaksi japanilaisia opiskelijoita ja sitten aasialaisia vaihto-opiskelijoita (Kiina, Korea, Thaimaa, Taiwan, Malesia...). Euroopan maista ovat edustettuna (pikaisella muistelulla): Suomi, Puola, Englanti, Kroatia, Ranska, Italia ja Turkki (jos sen laskee mukaan Eurooppaan). Lähinnä aikaani vietän thain, britin ja kroaatin kanssa.

Koulua on jäljellä enää 1,5 viikkoa, ja lisäksi pitää vielä kirjoittaa yksi raportti (onneksi vain yksi :). Tosin kuumuus tekee opiskelusta tuskaa ja pitäisi lukea neljään kokeeseen. Yhden esitelmän pidinkin jo. Olihan se melko häpeällistä esitellä surkeaa kielitaitoaan opiskelutovereille, jotka on paljon paljon parempia, mutta ohi on!

Yritän muistaa ottaa kuvia dormista ja laittaa niitä blogiini (jos pystyn, kun täällä on niin sotkuista... ehkä ensi viikolla, kun on taas cleaning party ja paikat on ehkä pari päivää suht siistejä). Laittakaa ihmeessä viestiä, jos jokin asia kiinnostaa erityisesti, niin yritän parhaani mukaan vastata (ehkä se lisäisi mun kirjoitusintoa :).

Sushi "look-alike"-avaimenperiä, magneetteja, yms.

Pelihallin yksi peli, jossa voi yrittää noukkia jättiläismyyrän.

Kaunis auringonlasku Oyamassa.

Työmiehillä on täällä usein tuollaiset pussittavat housut ja ninjasaappaat :D

Keskellä on läjä nattoa eli fermentoituja soijapapuja, vain harvojen herkkua...

 

Temppeleistä voi ostaa ennustuksen.

ai jai... :(

Huvipuistoalueella oleva lasten vesileikkipaikka :)