いただきます

Kuten otsikko jo japanintaitoisille kertoo, tämän päivän aiheena on ruoka. Kun ruoka on asetettu lautaselle, juuri ennen syömisen aloittamista kuuluu sanoa: "Itadakimasu!" Yleensä lausutaan näin: itadakimaaaas ;) Se tarkoittaa hyvää ruokahalua, mutta koska sanatarkka käännös on "ottaa nöyrästi vastaan", sitä ei siis sanota muille omatekemästä ruoasta vaan pikemminkin muut sanovat sen ruoan tarjoajalle.

Japani on täynnä hyvää ruokaa, japanilainen ruoka on paljon muutakin kuin pelkkää sushia tai raakaa kalaa. En aio kirjoittaa koko aiheesta, se olisi liian laaja, mutta kirjoitan joistain lempiruoistani. Nykypäivän japanilainen ruoka (myös kotiruoka) on ottanut paljon vaikutteita muiden maiden keittiöistä.

Tokio on täynnä eri maiden ravintoloita. Usein sanotaan, että Tokiosta saa maailman parasta ruokaa ja jopa etnisten ravintoloiden ruoat maistuvat paremmilta kuin kotimaassaan. Viimeisin ei taida pitää paikkaansa ainakaan aivan kaikkien ruokien kanssa. Fakta kuitenkin on, että Tokion ravintoloilla on enemmän Michelin-tähtiä kuin Lontoolla, Pariisilla ja New Yorkilla yhteensä!!! En ole kylläkään syönyt yhdessäkään Michelin-tähden saaneessa ravintolassa, mutta myös halvoista ravintoloista saa todella herkullista ruokaa. Nyt taisin eksyä hieman aiheesta, tarkoitus oli puhua ruoasta, ei ravintoloista. Uusi yritys.

Japanilaiset ovat tehneet omat versionsa intialaisesta currysta, kiinalaisista dumplingeista (täällä ne ovat gyoza-kääröjä), italialaisesta pastasta ja pizzasta jne. En ole maistanut japanilaista currya, mutta monet sanovat, että on todella erilaista alkuperäiseen nähden. Ulkonäöltään japanilainen curry muistuttaa suomalaista tummaa jauhelihakastiketta... Japanilaiset eivät yleensä tykkää tulisista mauista, joten kiinalainen, thaimaalainen ja intialainen ruoka, jota täältä yleensä saa ei ole kovin tulista, ellei paikka ole autenttinen. Kannattaa ainakin mainita, että tykkää tulisesta ruoasta, jos haluaa autenttisemman ruokailukokemuksen.

Sitten muutamiin lempiruokiini:
-Onigiri: riisipallo tai -kolmio, jonka sisällä on täyte: kalaa, lihaa, kasviksia, mätiä... Lempitäytteeni on tsuna-mayo eli tonnikalamajoneesi :D Riisin päällä on usein merileväarkki, jolloin se on helppo syödä käsin. Onigirit ovat täytettyjen voileipien vastine: niitä myydään niin pienissä kuin suurissakin kaupoissa ja mikäli nälkä yllättää kaupungilla, onigiri on täydellinen välipala.

Onigirejä kaupan hyllyllä.

Paketista avattuja onigirejä.

Söpöjä onigirejä.

-Okonomiyaki: parhain termi kuvaamaan tätä ruokaa on ehkä kaali-pannukakku. Näitä voi tehdä itsekin kotona (kaupoissa myydään valmiita jauhosekoituksia), mutta hauskinta touhu on oikeissa okonomiyaki-ravintoloissa, joissa pöydän keskellä on paistolevy, jonka päällä asiakkaat paistavat itse okonomiyakinsa. Okonomiyaki tulee sanoista: okonomi= kuten haluat ja yaki=paistettu. Perus-okonomiyaki koostuu silputusta kaalista, sipulista sekä okonomiyaki-jauhoista, kananmunasta ja vedestä tehdystä taikinasta. Okonomiyakiin voi valita täytteeksi vaikka mitä: mereneläviä, pekonia, mochia (=riisikakkua, ei kuitenkaan sellaista mitä Suomessa myydään riisikakun nimellä, vaan kiinteäksi vaivattua riisiä),... Ainekset tuodaan pöytään kulhossa ja sitten asiakas sekoittaa ne keskenään, laittaa parilalle öljyä ja kaataa taikinan paistumaan. Kun paistos on kypsä, päälle suditaan okonomiyaki-kastiketta (NIIN hyvää :D), pursotetaan ohuita majoneesinauhoja ja sitten viimeistellään bonito-kalalastuilla (katsuobushi) ja kuivatulla merilevähiutaleilla. Tässä linkki aiemmin löytämään okonomiyaki-reseptiin, jonka voi toteuttaa Suomessakin :) Okonomiyakikastikkeen makua voi yrittää imitoida keittämällä Worcestershirekastikkeesta paksumpaa esim. Maizenan avulla. Kannattaa kuitenkin lisätä hieman vettä Worcestershire-kastikkeen joukkoon. En valitettavasti voi antaa mitään tarkkoja mittoja, koska kun tein tuon korvikekastikkeen, en ottanut ylös käyttämiäni määriä. Tietty voi yrittää metsästää japanilaisia ruokia myyvistä kaupoista tuota kastiketta ja kalalastuja :)

Valmis okonomiyaki

-Gyozat. Täytyy heti alkuun todeta, että ikäväkseni Japanista ei saa porsaanlihattomia gyozia :( vaikka Tammelan puistokadun nuudeliravintolasta saakin rapu- ja kasvisgyozia :) Gyozat ovat porsaanlihatäytteisiä nyyttejä. Kuorena toimii erittäin ohut taikina, joka on vähän kuin pastaa (ei kuitenkaan samanlaista). Nyytti rypytetään puolikuun muotoon, sitten se paistetaan & höyrytetään niin että se on yhtä aikaa pehmeä ja rapea :) Onneksi täältä kuitenkin saa rapunyyttejä (pallonmuotoisia), muta ne eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä kuin gyozat, koska niistä ei saa rapeita :( Gyozia saa ravintoloista ja katukeittiöistä, mutta myös kypsentämättöminä kaupoista. Paketillinen (12 kpl) maksaa yleensä noin 90 jeniä (eli 80 c) :) Ne pitää sitten vain paistaa paistinpannulla ja laittaa hetkeksi kannen alle höyrystymään. Puolivalmisteista parhaimpia :)

Gyozia

Sekihan eli punainen riisi

 Viimeisenä mainitsen vielä Sekihan-ruoan, joka on juhlissa tai seremonioissa yleinen ruokalaji punaisen värinsä vuoksi. Se on tahmeasta riisistä ja azuki-pavuista tehty punainen riisi. Olen lähes tulkoon riippuvainen ko. ruokalajista :) Maku on suolainen, muuten aika mieto, mutta jotenkin riisin yhtäaikainen tahmaisuus ja "al dente"-koostumus vaan iskee :D Tätä saa lounaspakettina (bentô) useiden muiden ruokien tavoin kaupoista.

Mitkään näistä kuvista eivät ole ottamiani (paitsi sekihan) vaan satunnaisia netistä löytyneitä. Okonomiyakin valmistuksesta olen kylläkin ottanut kuvia (kuvat 33-35) ja muistakin Japanin ruoista, niitä voi katsella täältä.