Tokion kesämuotia

Viimein alkoi loma, ja tarpeeseen se tulikin. Vielä pitää kirjoittaa 200 merkkiä lisää yhteen raporttiin (sen pitää olla 1500-merkkinen, huoh, mutta siis nyt jo kasassa 1300 :) ja 1-sivuinen enkun essee (se nyt ei ole juttu eikä mikään). Odotin niin kauan lomaa ja ajattelin, että silloin ehtii tehdä vaikka mitä, mutta ei tässä kuumuudessa kyllä huvittais hirveesti mikään. Tosin asuntolassa kuumuus tuntuu melkein ikävimmiltä, kun taas pyöräillessä saa edes vähän tuulta, kaupoista puhumattakaan (ilmastoinnin muodossa).

Kaikkialla aina hehkutetaan Tokion muotia,kuinka omaperäistä yms. se on, mutta mielestäni totuus on, että kaikki tokiolaiset pukeutuvat samalla tavalla (ei tietenkään kaikki, mutta stereotyyppejä on muutama, ja kaikki pukeutuvat sitten sen mukaan). On salariimaneja (salary men) puvuissaan (kesäkuumallakin). Tosin puvuntakit ovat jo tainneet tähän mennessä lentää hiiteen, mutta vielä heinäkuun alussa niitä näkyi, huh. Sarariimanien naispuoliset vastineet carrier womanit ja ofisu ladyt kulkevat housupuvuissa tai jakkupuvuissa ja korkeissa koroissa. Sitten on koululaiset uniformuissaan, etenkin alakoululaiset on söpöjä lakeissaan :) Nuoret muodikkaat tokiottaret pukeutuvat useimmin erittäin lyhythelmaisiin hameisiin tai shortseihin ja etenkin kesäisin alle laitetaan legginsit (mustat!). Ajatuskin tekokuiduista saa jo hien valumaan... Ja tietenkin korkeat korot, joilla ei yleensä kylläkään osata kävellä. Useimmiten kulku muistuttaa jotain ankan ja pikkulapsen vaapuntaa. On nimittäin söpöä kulkea pihtipolvisesti jalkaterät sisäänpäin kääntyneenä. Tokion nuorten naisten muoti muistuttaa jotain viktoriaanisten pitsien, 60-luvun hippimekkojen ja isoäitimäisten pitsipaitojen ja leninkien fuusiota. Skandinaavinen less is more ei todellakaan päde täällä vaan mitä enemmän pitsiä, sifonkia, rusetteja ja kaikkea ylisöpöä, sitä parempi. Tämän hetken muotivillityksenä on hervottoman isot (usein linssittömät) mustasankaiset silmälasit. Muodikkaan tokiottaren "uniformuun" kuuluu lisäksi usein vaalean ruskeaksi värjätyt ja kiharretut hiukset, siniset piilolinssit, jotka saa iiriksen näyttämään suurelta ja todella tuuheat ja pitkät tekoripset.

Oma lukunsa ovat kotiäidit pyörien selissä: Päässä on usein "visiirimäinen" lippa, jonka musta muovinen visiiri peittää kasvot, käsiin on vedetty pitkävartiset hansikkaat (yleensä mustat) ja pyörän sankoihin on saatettu kiinnittää sellaiset taskut, joiden sisälle kädet siis laitetaan. Joko kädessä tai sitten pyöränsankaan kiinnitetyssä telineessä on (yleensä musta) päivänvarjo. Vaatteina on yleensä pitkät housut (mustat suorat tai farkut) ja peittävä paita,pahimmassa tapauksessa takki. Tämän kaiken varustuksen (kuten myös aiemmin mainitsemieni legginsien) tarkoituksena on suojata ihoa auringolta. Ja vaatetus on siis todellakin tällaista myös 35 asteisina päivinä. Lisäksi kemikaliot ovat täynnä auringolta suojaavia rasvoja, päivävoiteita, meikkivoiteita, puutereita ja sitten pisteenä i:in päällä vielä valkaisevat voiteet. Japanin valkaisevat voiteet ovat siis vastine länsimaiden itseruskettaville. Kuitenkaan kukaan ei käytä aurinkolaseja, joten tarkoitus auringolta suojautumiseen ei siis ole terveys vaan kauneus.

Vaikka hameet ovat todella lyhythelmaisia, paidat sen sijaan peittävät yläkropan melko täydellisesti. Nyt kun on kuumaa,on alkanut näkyä hieman lyhythihaisia t-paitoja, mutta edelleenkin harvassa ovat hihattomat paidat, narutopeista puhumattakaan. Olen siis outo ilmestys kesämekoissani, jotka yleensä ovat melko avonaisia yläosistaan verrattuna japanilaisten vaatteisiin. En tykkää huomiosta jota saan, mutta on vain liian kuuma pukeutua t-paitaan (koska se olisi saman tien hiessä). Jotkut miehet ovat täällä todella ällöttäviä, keski-ikäiset lähinnä.

Tällä hetkellä Japanin eteläpuolella puhaltaa Ma-On-niminen taifuuni  ja se on tulossa koko ajan kohti Japanin rannikkoa. Ennusteiden mukaan se saavuttaa Tokion etelänpuoleiset saaret joskus ensi viikolla. Odottelen nyt sen laantumista, sillä tarkoituksena on matkustaa miltei subtrooppisille, vulkaanisille saarille, jotka sijaitsevat 6 tunnin laivamatkan päässä. Saaret ovat osa Tokion hallintoaluetta, vaikka kaukaisimmat ovatkin satojen kilometrien päässä Tokiosta. Kaikki saaret ovat merestä nousseita tulivuoria, joista osa on yhä toiminnassa. Viimeisin niistä purkautui vuonna 2000 ja asukkaat piti evakuoida saarelta 5 vuodeksi. Tulivuoresta purkautuu edelleen jotain kaasuja. Kyseiselle saarelle en ole kyllä menossa, mutta tarkoituksena on kiivetä yhden sammuneen vuoren huipulle. Lisäksi muutamalla saarella on todella ihania rantoja valkoisine hiekkoineen ja Tyynenmeren aaltoineen. Ja mikä parhainta, saarilla on myös kuumia lähteitä aivan Tyynenmeren rannalla, eikä kylpeminen maksa mitään. Muutamilla saarilla on myös ilmaisia retkeilyalueita, joista useimmilla on suihkut ja keittoalueet. Kävinkin jo ostamassa teltan :) Aikomuksena on viipyä siellä noin viikko nauttien merestä ja auringosta, jos vain jaksan. Juuri muuta ajanvietettä siellä ei olekaan... Tosin vain muisto Tokion tukahduttavasta kuumuudesta varmaan huokuttaa viipymään siellä pidempään. Ainakin kuvittelisin merellä tuulevan jonkin verran., jolloin kuumuudesta tulee hieman siedettävämpää :) Saarista löytyy tietoa esim. Wikipediasta. Aion ensin matkustaa Ooshimalle, sitten Niijimalle ja viimeiseksi Shikinejimalle.

Nämä kuvat on otettu Sendagayassa ja itse asiassa jonkun koulun edustalla. Siellä oli ilmeisesti joku tapahtuma, koska paikalla pyöri hirveästi perheitä (japanilais-länsimaisia pariskuntia oli paljon) ja vaatetuskin oli sitten hieman erilaisempaa kuin Tokiossa yleensä. Yritin kuitenkin bongata edustavia kuvia :)

Olen nähnyt näitäkin lyhyempiä helmoja...

Huh huh hellettä. 35 astetta varjossa, heat indeksin on täytynyt olla lähellä 45 astetta auringossa...

Edustalla on melko tyypillinen nuorehko tokiolaisnainen, taustalla taas tyypillisiä keski-ikäisiä tokiottaria.